«Maanviljelijä luuli, että sikojen kasvatus olisi helppoa – mutta yhden sian teko vei hänet sairaalaan ja järkytti koko kylän»

Hiljaisessa maaseutukylässä, kaukana kaupunkien hälinästä, elämä kulki rauhallisesti, lähes muuttumattomana vuodesta toiseen. Mutta eräänä iltana tapahtui jotakin, mikä rikkoi tuon rauhan ikuisesti. Tapaus, joka alkoi tavallisena maatalouspäätöksenä, päättyi verisesti – ja päähenkilönä ei ollut kukaan muu kuin yksi yllättävän aggressiivinen sika.

Alexei oli kokenut maanviljelijä. Hän oli tottunut työskentelemään eläinten kanssa koko ikänsä: lehmät, lampaat, kanat – kaikki oli tuttua. Kun hän päätti aloittaa sikojen kasvatuksen, hän ajatteli sen olevan vain uusi, mutta yksinkertainen vaihe. Hän hankki useita porsaita, mutta yksi niistä, suurikokoinen emakko nimeltä Marfa, erottui heti muista.

Marfassa oli jotakin outoa. Sen katse oli tarkkaileva, melkein ihmismäinen. Alexei huomasi sen, mutta ei antanut asialle liikaa painoarvoa. Hän olihan hän nähnyt kaikenlaista. Mutta todellisuudessa hän ei ollut nähnyt mitään sellaista, mitä oli tulossa.

Eräänä iltana Alexei meni tarkistamaan, että eläimillä oli vettä ja että aitauksen ovi oli kunnolla kiinni. Hän astui sisään Marfan aitaukseen — eikä koskaan ehtinyt tulla ulos omin jaloin. Marfa hyökkäsi täysin odottamatta, kaataen hänet maahan pelottavalla voimalla. Ovi sulkeutui, ja hän jäi loukkuun. Siitä alkoi painajainen.

Sika ei ollut vain pelästynyt tai puolustautumassa — se toimi systemaattisesti. Se puski, puri ja esti Alexeita nousemasta ylös. Hän huusi apua, mutta kukaan ei kuullut. Vasta puolen tunnin kuluttua naapurissa asuva mies huomasi valon olevan yhä päällä ja meni tarkistamaan tilanteen.

Se, mitä hän löysi, oli kuin kohtaus kauhuelokuvasta.

Alexei makasi verisenä, tajuttomana, kylkiluut murskana, täynnä puremajälkiä. Marfa seisoi hänen vieressään liikkumatta – aivan kuin vartioiden saalistaan. Eläin ei paennut, ei piiloutunut – se jäi paikalleen, rauhallisena, mutta pelottavana.

Ambulanssi ehti ajoissa. Alexei vietiin sairaalaan, jossa hän joutui välittömästi leikkaukseen. Hän vietti useita viikkoja teho-osastolla ja on edelleen toipumassa. Lääkärit ovat sanoneet, että fyysinen toipuminen vie aikaa – mutta henkiset arvet saattavat jäädä pysyviksi.

Tapaus sai nopeasti huomiota. Eläinlääkärit, käyttäytymistieteilijät ja toimittajat kerääntyivät tutkimaan Marfaa. Tutkimuksissa todettiin, että emakolla oli poikkeuksellisen hallitsevaa ja aggressiivista käyttäytymistä. Eräs asiantuntija totesi: «Tämä on enemmän petoeläimen käytöstä kuin kodin kotieläimen.»

Kylä meni tolaltaan. Monet myivät sikansa, toiset pelkäävät mennä enää lähelle aitauksia. Kysymykset leijuvat ilmassa: Miksi näin tapahtui? Voisiko se tapahtua uudelleen?

Marfa on nyt eristetty. Sen tulevaisuus on epäselvä. Mutta varmaa on, että Alexein ja koko kylän elämä ei tule enää koskaan olemaan ennallaan.

Добавить комментарий

Ваш адрес email не будет опубликован. Обязательные поля помечены *