Alain Delonin nimi on vuosikymmenien ajan ollut synonyymi ajattomalle eleganssille, jäätävälle karismalle ja ranskalaisen elokuvan ikoniselle vetovoimalle. Hänen läpitunkeva katseensa, veistokselliset piirteensä ja arvoituksellinen läsnäolonsa loivat myytin, jota miljoonat fanit palvoivat. Mutta kaiken kuuluisuuden ja loisteen takana piilee tarina, josta ei ole puhuttu ääneen. Tarina tytöstä, jonka olemassaolo haluttiin unohtaa. Tytöstä, joka saattaa olla Delonin perintöä – vaikka hänen nimeään ei löydykään sukuluetteloista.

Anthony Delon, Alain Delonin ainoa poika, on aina herättänyt huomiota. Hänen myrskyisä yksityiselämänsä, ristiriitaiset suhteensa vanhempiinsa ja jatkuva taistelu oman identiteetin puolesta isänsä varjossa ovat usein täyttäneet juorulehtien sivut. Mutta yksi luku hänen elämässään on jäänyt täysin piiloon. Luku, joka koskee tytärtä, jota hän ei ole koskaan virallisesti tunnustanut.

90-luvun alussa Anthony Delonilla oli lyhyt suhde nuoreen naiseen, joka ei kuulunut julkkismaailmaan. Kun nainen tuli raskaaksi, hän kertoi asiasta Anthonylle – mutta vastaanotto oli kylmä ja epäilevä. Hän päätti kasvattaa lapsen yksin. Ei vaatimuksia, ei julkisuutta, ei draamaa. Vain hiljainen päätös suojella tyttöä maailmalta, joka ei halunnut nähdä häntä.

Mutta nyt, vuosia myöhemmin, tuo hiljaisuus on rikkoutumassa.

Nuoresta naisesta, joka on nyt jo aikuinen, alkoi levitä valokuvia verkossa. Ja jokainen, joka näki ne, jäi sanattomaksi. Kasvonpiirteet, katse, ryhti – kaikki huutavat yhtä asiaa: Delon. Ikään kuin Alain Delon itse olisi astunut ajassa taakse ja ilmestynyt uudelleen nykyhetkeen. Hämmästyttävä yhdennäköisyys herätti heti kysymyksiä. Kuka hän on? Miksi häntä ei tunnusteta? Miksi hänet on jätetty huomiotta?

Anthony Delon on vaiennut. Ei kommenttia, ei tunnustusta, ei kiistämistä. Täydellinen hiljaisuus. Mutta juuri tuo hiljaisuus tekee asiasta entistä raskaamman. Kuinka mies, joka itse on kärsinyt etäisen isän kylmyydestä, voi itse hylätä oman lapsensa? Mikä saa hänet sulkemaan silmänsä totuudelta, joka on kaikkien nähtävissä?

Ranskalainen media on alkanut tutkia tarinaa varovaisesti. Lähteet lähipiiristä kertovat nuoren naisen olevan rauhallinen, kunniallinen ja pidättyväinen – ei julkisuushakuinen, ei kostonhimoinen. Hän haluaa vain tietää, kuka hän on. Hän haluaa totuuden.

Entä Alain Delon? Tietääkö hän tyttärentyttärestään? Onko hän koskaan nähnyt tämän kasvoja? Vai onko hänkin valinnut vaikenemisen? Iän ja sairauksien uuvuttamana hän on vetäytynyt julkisuudesta lähes kokonaan. Ehkä hän ei jaksa kohdata menneisyyttään – tai ehkä hän ei edes tiedä.

Mutta tämä nuori nainen ei katoa. Hänen olemuksensa, hänen kasvonsa – ne ovat kuin elävä todiste siitä, että veri ei valehtele. Hän ei ehkä koskaan saa nimeään virallisiin asiakirjoihin, eikä hänen tarinastaan ehkä koskaan kirjoiteta virallista lausuntoa. Mutta yhä useampi uskoo: hän on Delon.

Ehkä jonain päivänä totuus murtaa vaikenemisen muurin. Ehkä tämä nuori nainen saa tunnustuksen, jonka hän ansaitsee – ei kuuluisuuden takia, vaan siksi, että jokaisella on oikeus omaan alkuperäänsä.

Koska veri ei katoa. Eikä sitä voi vaieta ikuisesti.