Eräässä rauhallisessa italialaisessa pikkukaupungissa tapahtui tarina, joka kosketti tuhansia sydämiä ympäri maata. Tämä ei ole kertomus julkisuudesta, skandaaleista tai kuuluisuuksista, vaan yksinkertaisesta, sydämellisestä teosta, jonka teki 8-vuotias poika. Maailmassa, jossa aikuiset usein unohtavat myötätunnon, tämä pieni poika muistutti meitä kaikista siitä, mitä on olla ihminen.

Kaikki alkoi aivan tavallisena koulupäivänä. Koulun ruokala oli täynnä lasten naurua ja ilmassa tuoksui kuuma keitto ja tuore leipä. Lapset jonottivat lounaalle kuten joka päivä. Sitten kuitenkin tapahtui jotain, mikä muutti yhden pojan elämän.

Ruokalatyöntekijä huomasi, että yhdellä oppilaalla oli maksamaton velka kouluruoasta. Hän meni pojan luo ja sanoi hiljaa:
”Sinulla on velkaa. Et voi saada lämmintä ateriaa tänään.”
Sen sijaan hän antoi pojalle lautasen, jossa oli kuiva leipäpala ja omena. Poika nyökkäsi hiljaa, mutta hänen silmistään paistoi häpeä ja suru, joita ei kenenkään pitäisi koskaan nähdä.

Marco, saman ikäinen luokkatoveri, näki tilanteen. Hän ei nauranut eikä kääntänyt katsettaan pois. Hän jäi paikalleen katsomaan, kuinka ystävä laski päänsä peittääkseen kyyneleensä. Silloin jotain heräsi hänessä.

Kotona Marco ei kertonut vanhemmilleen mitään. Hän meni huoneeseensa, otti säästöpossun, johon oli säästänyt kolikoita vuosia saadakseen pyörän, ja laski kaiken rahan. Sitten hän teki päätöksen, johon moni aikuinen ei uskaltaisi ryhtyä.

Seuraavana aamuna, kun kaupunki vielä nukkui, Marco meni koulun toimistoon. Hän ojensi kourallisen kolikoita sihteerille ja kuiskasi:
”Nämä ovat ystäväni lounaita varten. Älkää kertoko hänelle mitään, haluan vain, että hän saa syödä kuin kaikki muutkin.”

Sihteeri oli liikuttunut. Summa — 37,80 euroa — oli täsmälleen ystävän velka. Hän yritti kysyä lisää, mutta Marco vain pudisti päätään ja lähti, kuin ei olisi tehnyt mitään erityistä.

Mutta tällainen teko ei voinut jäädä salaisuudeksi.

Muutaman päivän kuluttua tarina levisi koulun seinien ulkopuolelle. Paikalliset mediat ottivat sen esille ja pian se oli koko Italian puheenaihe. Kaikki puhuivat pojasta, joka luopui unelmastaan auttaakseen ystäväänsä.

Ihmiset alkoivat lahjoittaa rahaa. Kymmeniä lahjoituksia tuli kouluruokarahastoihin, jotka auttoivat muita lapsia. Eräs yrittäjä maksoi kaikki ruokalan velat omalla alueellaan. Toinen lahjoitti Marcoille pyörän, jota hän oli toivonut.

Liikuttavin hetki tapahtui kuitenkin kameran ulkopuolella.

Eräänä päivänä poika, joka oli saanut vain kuivaa leipää, tuli Marcoin luo välitunnilla. Hän ei sanonut mitään. Hän vain halasi Marcoa tiukasti. Siinä halauksessa oli kaikki. Marco tiesi tehneensä oikein.

Tämä ei ole tarina rahasta tai kiitoksesta. Tämä on tarina siitä, miten yksi pieni poika muistutti maailmaa siitä, mitä tarkoittaa välittää toisista. Maailmassa, jossa on helppo kääntää katse pois, 8-vuotias poika päätti toimia.

Entä sinä? Olisitko sinä tehnyt samoin?