Olen etsinyt uutta sohvaa pitkään. Halusin löytää sellaisen, joka olisi mukava, tyylikäs ja sopisi täydellisesti olohuoneeni sisustukseen. Lopulta löysin unelmieni sohvan eräästä pienestä liikkeestä. Myyjä vakuutti, että sohva on kuin uusi, vaikka se olikin käytetty mutta huolella kunnostettu.

Kun toin sohvan kotiin ja asetuin siihen, huomasin koirani, Jerry, käyttäytyvän oudosti. Se kiersi sohvan ympäri, haisteli jalkoja ja käsinojia epäilevästi. Sitten se alkoi raapia oikeaa käsinojaa tassuillaan. Yritin houkutella sitä leluilla ja herkuilla, mutta koira ei luopunut tästä yhdestä paikasta.

Muutaman tunnin kuluttua hermostuin. Jerry ei yleensä ole sellainen, ja sen tarkkaavaisuus herätti minussa epäilyksiä. Päätin tarkastella käsinojaa tarkemmin. Veitsi kädessäni tein varovaisen viillon kankaaseen. Sisällä oli keltaista villaa, jousia, vanhaa puuta – ja jotain mustaa, joka näytti täysin oudonlaista.

Sain varovaisesti revittyä palan sisusta auki ja näin siellä piilotettuna vanhan, rikkinäisen muovipussin. Kun avasin sen, paljastui joukko pölyisiä kirjeitä, valokuvia ja pieni metallilaatikko lukolla. Kirjeissä luki uhkaavia lauseita, jotka viittasivat johonkin salaisuuteen, joka ei saanut tulla julki.

En voinut uskoa silmiäni. Tämä sohva, jonka luulin olevan pelkkä huonekalu, oli todellisuudessa piilotettu aarrearkku menneisyyden varjoista.

Pian poliisi tuli paikalle ja vei sohvan sekä löydöt mukanaan tutkittavaksi. Tutkinnassa selvisi, että esineet liittyivät vuosia sitten ratkaisemattomaan katoamistapaukseen, joka oli jäänyt mysteeriksi.

Tämä kokemus opetti minulle yhden tärkeän asian: tavarat, joita tuot kotiisi, voivat kantaa mukanaan salaisuuksia, joista et osaa edes uneksia. Ja lemmikkisi saattaa haistaa ne – joten kannattaa aina kuunnella, mitä ne yrittävät kertoa.