Varmistamaan, ett\u00e4 h\u00e4n palaa takaisin.<\/p>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/hraparaknews.am\/wp-content\/uploads\/2025\/06\/snapedit_1751299869282-811x1024.jpeg\"){kind=spacer}
<\/figure>\n\n\n\nSiit\u00e4 tuli koko aseman syd\u00e4n.
Hiljainen muistutus siit\u00e4, ett\u00e4 jopa tulessa el\u00e4m\u00e4 voi s\u00e4ily\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Mutta on jotain, mit\u00e4 kukaan ei sano \u00e4\u00e4neen:
Se kehr\u00e4\u00e4 vain, kun h\u00e4n pitelee sit\u00e4.
Ei koskaan muiden syliss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ja sen yhdest\u00e4 pienest\u00e4 tassusta l\u00f6ytyy tumma j\u00e4lki.
Se ei l\u00e4hde pesem\u00e4ll\u00e4. Ei ajan my\u00f6t\u00e4.
Se ei ole vain likaa \u2014 se on kuin palon varjo, joka ei katoa.<\/p>\n\n\n\n
Duffield kutsuu sit\u00e4 «sen muistoksi».<\/p>\n\n\n\n
Joskus toiset n\u00e4kev\u00e4t, kuinka h\u00e4n tuijottaa sit\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n.
Sanomatta sanaakaan.
Aivan kuin n\u00e4kisi siin\u00e4 jotain itsest\u00e4\u00e4n \u2014 osan, jonka h\u00e4n j\u00e4tti palavan rakennuksen sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Ja nyt, joka kerta kun kaupunki hiljenee ja h\u00e4lytys j\u00e4lleen huutaa y\u00f6ss\u00e4, he l\u00e4htev\u00e4t matkaan yhdess\u00e4. Mies ja kissa. Olkap\u00e4\u00e4 olkap\u00e4\u00e4t\u00e4 vasten.<\/p>\n\n\n\n
Ei vain pelastamaan.
Vaan muistamaan.
Toivomaan.<\/p>\n\n\n\n
Sill\u00e4 aina t\u00e4ytyy olla joku, joka odottaa.
Joku, joka uskoo, ett\u00e4 palaat.<\/p>\n\n\n\n